Tänään, jälleen ihanassa syyssäässä, tuli otettua aikuisten aikaa, ja lähdettiin miehen kanssa kahdestaan poneillamme lenkille. Perheen pienen oli nimittäin mummilassa, sekä koululainen luki kokeisiin.
Lenkit sorateillä ponejen kanssa ovat aina mukavia. Pienten kavioiden kopse, ja varsinkin oman ponini Joken suunnaton tarmo vetää kärryjä on ilahduttavaa tuntea. Jokkehan onkin ollut männä nuoruudessaan raviponina ruotsissa. Se selittää ponin menohalut.

Meillä nähdään usein myös ystävyyttä yli rajojen. Niin myös tänään navetassa, kun minipossu Ritke, sekä lapinlehmäsonni Luosto halailivat hetken aitojensa ylitse. Meillä on aina ollut niin, että hyvinkin erilaiset eläimet tulevat keskenään toimeen; kanit elelevät talvisin kanojen joukossa, suurisarvinen pukki oli ponini paras kaveri, possuvaavit rakastivat rypeä vasikoiden tarhassa ja halailla niiden turpia, laitumella saattaa olla yhdessä poneja, lampaita, vuohia, nautoja, jne. Koskaan ei ole ongelmia ollut, kun kaikilla riittää tilaa ja ihminen ei turhia välissä hätiköi.

12049178_10206624503783549_3856887427745
Paksun talvikarvan lämmittämänä syyssäässä.

12189535_10206606746419626_7112662252016
Possun ja sonnipojan ystävyyttä yli rajojen. 

Tänään oli tällainen eläinpäivä, ja illasta ehdimme käydä vielä Porvoossa putiikillakin järjestelemässä.
Sain nimittäin lisätilaa ompeluksilleni! Saa nähdä näyttääkö illan asettelu vielä huomennakin hyvältä, kun edessä on jälleen yksi mukava puotipäivä.

Huomisiin siis...