Tänä keväänä, kun lämpimät ja lumettomat kelit alkoivat jo näin varhain, iskee hiljalleen kevätinspiraatioita oikein tosissaan! Ja vielä, kun olen ehdottomasti kevätihminen, sekä koska viimevuoden kevät oli todella lyhyt, niin nautin täysin siemauksin tästä luultavasti piiiiitkästä keväästä. Sitä katselee jo innolla eläinten laitumia, sekä haaveilee lintujen ulos saamisesta. No, aikaahan siihen vielä menee, että laitumet ovat kuivat ja vihreät. Tai että yöt ovat tarpeeksi lämpimät kanojen olla ulkona. Mutta tuntuu tämä silti hirmu ihanalle.

Kotimme piha kylällä, joka sijaitsee parin kilometrin päässä eläinpaikastamme, on jo melko kuiva asfalttipihansa ja maastonsa takia. Ainoa murheenkryyni onkin ulko-oven seinustalla oleva pieni nurmikkokaistale, joka rajoittuu asfalttiin. Koulupojillamme on tapana säilyttää pyöriään seinän vieressä, joten nurmi on luonnollisesti mennyt aika mössöksi. Ajattelimmekin tehdä kaistaleelle kasvojenkohotuksen nyt heti keväällä, ennenkuin se menee pahemmaksi. Lapset saavatkin säilyttää pyöriään tästä lähtien talon toisessa päädyssä, vaikka se olisi tietysti helpoin nakata ne tuohon oven viereen seinustalle. Katselin jo pikaisesti netistä jotakin somaa pikkuaitaa, joka sopisi valkoisen tiiliseinän vierelle, ja heti tärppäsi.

Tämmöinen se olisi. Soma kukkapenkin aita.

Näkisin silmissäni, että aidan taakse sopisi rivi joitakin somia kesäkukkia, tai pieniä havupuita. Ja ne olisivat omiaan pehmentämään edes hieman ryhdikästä tiilitaloa asfalttipihoineen.

Eikun mittailemaan!