Juu. Niin se tekee. Ihmettelin sitä, että miksi osti virkkuukoukun kaupasta, mutta koukuttamaan se vaan eräänä päivänä ompeluhuoneessani alkoi, ja tulokseksi syntyi herttainen jäätelö, sekä muffinssi! Kysyin, että kuinka kummassa tuo oikein onnistui ja että koska olet viimeksi virkannut, jos olet, niin vastaus oli, että onnistuuhan se, ja ala-asteella viimeksi....

Toiset ne vaan osaavat, tuosta vaan. Samainen rakas mieheni on yllättänyt itseni myös kukkiensitomistaidolla, jauhopeukalolla ja kaikella muulla ei niin miehelle tavallisella taidolla. Ja varmaan niitä on jemmassa vielä vaikka mitä taitoja! Kukkimaan tuntuvat pyrkivän juuri ne, joita itse en osaa pätkääkään. Ja sehän se onkin mahtavaa, kun toinen tekee mitä toinen ei hallitse, tai inhoaa edes yrittää. Ruokaa laitamme vierivieressä, sekä eläimiä hoitelemme. Aina melkein ollaan ja nysvätään keskenään. Ja siitäkin huolimatta toinen osaa yllättää täysin puun takaa vuodesta toiseen. Se tuntuu kyllä hauskalta. Koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi...

Tässä iskän pikkuneidille tekemät virkkuut:
(mikä lie Kaffe Fassett meillä täällä muhiikaan!)