No nyt se meillä vihdoin on, nimittäin ikioma lypsylehmä!
Inari, kaunis ja lempeä lapinlehmä saapui asumaan luoksemme viime viikolla. Samassa hevoskopissa kulkeutui mukana myös suloinen kylkiäinen; inarin sonnivasikka Luosto. Vasikka on kyllä niin mahdottoman suloinen, että saa nähdä miten ollenkaan soveltuu lihankasvatukseen moinen.

Inari vasikoineen muutti talliin, kutun ja ponejen naapurikarsinaan. Minipossu Ritkekin röhki lehmät kovasti tervetulleeksi taloon. Siellä olemme sitten koko perhe olleet lypsyjä ihmettelemässä, jotka on tähän asti hoituneet isännän ammattitaidolla. Hän on nimittäin ehtinyt nuoresta iästään huolimatta lypsämään lehmiä jo seitsemäntoista vuotta! Siitä on sitten kirmattu innolla kotiin maitoa suodattamaan, ja lapset ovat ensimmäisestä iltalypsystä asti juoneet muki tolkulla kaakaota ja kermaista maitoa. Itse olen kuorinut kermaa siinä toivossa, että saan vatkata ihka ensimmäiset kermavaahdot! Mies on piimittänyt maitoa koemielessä, ja piimäjuustoakin hän jo teki. Tuli siis isänpäivän juustomuotti nyt tarpeeseen.

Kyllä lehmä vain on sellainen supereläin, että on oikein mainio lisä omatarve-eläimeksi. Sen lisäksihän saamme kotoa myös lihat ja munat. Kyllä pistää mielen nöyräksi ja onnelliseksi, kun omista kotieläimistä saa näinkin paljon nykyaikana. Onnellista maitoa, lihaa, sekä munia.

Piimäjuusto tekeytymässä

ja valmiina se oli kaunis, sekä mukavan pehmeän makuinen

Keittiössä kuivuu wanhaan malliin koko ajan joko juusto- tai maitorätti. :)

Tässä maitomme tuottaja, Inari-ammu ulkoilemassa

Sonnipoika Luosto

Vielä on pannarit ja letut jääneet kiireessä omasta maidosta kokeilematta... njams!