Itse tykkään, hommassa kuin hommassa, että välineet ovat toimivia.
Silloin sujuu hommatkin joutuisasti. Oli sitten kyse timpuroinnista, eläinten hoidosta, käsitöistä, tai vaikka keittiössä hääräilystä. Paremmin menee, kun välineet ovat juuri sellaisia, joilla itsellä on mukava tehdä ja sopivat juuri siihen omaan käteen.

Huomasin tämän taas, kun paloittelimme lihoja kesäsonneista; isäntä tykkäsi paloitella uusilla lihaveitsillään, mutta omaan käteen ne tutut ja turvalliset keittiöveitset olivat parhaat. Uusista tuli jopa rakko käteeni! Niin naisellista.
Keittiössä häärätessä omaan käteeni ovat parhaita puiset ja tukevat kauhat, kapustat ja lastat. Ne hakeutuvat käteeni joka kerta, kun ruokaa laitan. Sitten, kun täytyy tehdä jotain erityistä välinettä vaativaa touhua, niin kelpaa mikä vaan toimiva ratkaisu. Mutta perushommissa wanhassa vara parempi!

Pannulappuja on tullut tähän ikään pyöriteltyä jos jonkin sortin kinnasta ja lappua, mutta vihdoin löytyi The Pannulaput!
Yksinkertaiset ja kauniit, eikä pala kädet. Ne on neulottu jostakin paksusta langasta, ja näin ollen ovat joustavat, mutta silti hyvin tukevat. Löysin ne vanhan Porvoon käsityöläisten putiikista, ja olen ollut tyytyväisempi kuin koskaan. Ehkä hommaan vielä toisenkin parin varastoon. Kun kerta vihdoin pysyy laput käsissä, ja ovat vielä kauniit katsellakin.

Kapustat asuvat vanhassa maitokannussa hellan vieressä. Ihan siinä käden ulottuvilla...

Ja sitten ne keittiön pienimmät tarvikkeet, tuiki tarpeelliset kattilavahdit! Itselläni ne ovat kaksi vanerikettua, jotka olen hommannut kesäputiikista Strömforsin ruukilta, putiikista nimeltään Axel & Ida. Kattilavahti on kyllä mainio keksintö. Ei kiehu enää perunavesikään yli, kun ei kansi kolahda kiinni. Niin mainiot ovat nämä kattilaketut.

Kyllä se keittiö on vaan kodin sydän <3