Löysimme pikkutilamme navetan ylisiltä joskus kaksi kivaa vanhaa paneeliovea. Toisen käytimme muistaakseni johonkin telineeksi, mutta toinen löytyi vielä pölyn seasta, kun olin isännälle ääneen maininnut, että tarvitsisin jonkun pienen oven tai vastaavan nikkarointiini.
Kiikutimme oven farmarin kyydissä kotiin parin kilometrin päähän, vein sen lämpimään suihkuun tanssimaan tiskiharjan ja saippuan kanssa, ja lopputulos oli suloinen! Oikein harmittaa, että ei tullutkaan otettua siitä kuvaa suihkunraikkaana, vaan oli kiire päästä nikkaroimaan siitä taso keittiöön. Niin kaunis se on pelkiltään.

Keittiössämme on ollut tyhjähkö nurkka pitkän komeron ja keittiön ulko-oven väliin jäävässä tilassa. Siinä on pyörinyt milloin mitäkin, viimeisenä vanha komuti ja jauhosäkki. Olen mielessäni haaveillut siihen jonkinmoista astiakaappia, tai vastaavaa, mutta lopulta tasontapainen vei mielessäni voiton. Ja eikun tuumasta toimeen! Ensin ajattelin koota sellaisen raakalaudasta, mutta koska halusin mukaan myös vanhan komutin, niin päädyin toteuttamaan kulmauksen niin, että se jäisikin yhdeksi "jalaksi" tasolle.

Valmista tuli vauhdilla, ja lopputulokseen olen erityisen tyytyväinen. Se luo keittiöön mukavan kotoisaa ja pehmoista tunnelmaa, Ikean harmaiden ja kiiltävien jatkona.

Käyttölautaset mukavasti käden ulottuvilla siinä.

Kaffe- ja kaakajomukeja pienten käsien ulottuvilla.

Talon pienin punnus! Emännän muisto omasta lapsuudesta on matkannut mukana.

Wanha vaaka on vielä tuomatta.
Jauhosäkki pitää sille paikkaa..