Olen saanut mieheltäni lahjaksi ihanat maatuskat. Ne ovat sellaiset perinteiset, ja jo mukavasti ajan patinoimat, sekä väriltään hiukan haalistuneet. Herttaiset ilmeet omistavat maatuskat. Mammoja on yhdeksän. Pienin, eli se, joka ei enää aukea ja kätke ketään sisäänsä, on ajan saatossa hukkunut. Mies on luvannut tehdä joskus uuden pikkuisen.

Joulun ajan maatuskat seisoivat hiljaa paikoillaan kaapin päällä, mutta vuoden vaihtuessa niiden on taas aika päästä tuulettumaan ja valoon. Tänään ne sitten palasivat omalle paikalleen, näyteikkunalle riviin seisomaan. Siinä ne seisovat niin, että joka toinen katsoo ulos, ja joka toinen sisälle. Osa laskee siis liikennettä, ja osa vahtii talon väkeä. Hiljaiset ja ystävälliset tarkkailijat.

Näitä järjestelevät ja kasaavat mielellään lapsetkin!