Niin sanoi pannunalunen, jonka lapsena ostin omalle äidilleni lahjaksi. Ja tosihan se onkin. Keittiössä hääräillään, puuhaillaan, leivotaan ja kokataan. Meillä keittiön pöydän ääressä tehdään myös läksyt, ja muutenkin sen ympärille kokoonnutaan. Siksi tilava ja tukeva pöytä on tärkeä. Tällä hetkellä pöytä on naamioitu hätäisesti vanhalankkuisella vahakankaalla, sillä sen tuunaaminen on pahasti kesken. Juuri siitä juttelimme, joten ehkä otamme sen työn alle jonakin iltana. Tarkoitus olisi saada siitä rosoinen ja kulunut. Sitten katsotaan, että tuleeko päällensä lasilevy, vai saako pinta olla ihan sinällään. Siitä sitten myöhemmin, kun aikansa on.
Keittiömme on valoisa, avara ja tilava vanhan talomme keittiöön verrattuna, joten nautimme siitä, ja sen toimivuudesta täysin siemauksin. Vanhalla talollamme (joka toimii nyt koirahoitolana) on tunnelmaltaan hämärä ja kotoisa keittiö, sellaine juuri sopiva esimerkiksi Joulun tunnelmaa luomaan. Kovasti oli totuttelemista uudessa keittiössä, Ikean kiiltävine kaapinovineen, mutta runsaat tilat astioiden ja muiden keittiövälineiden säilytykseen korvasi vanhan keittiön tunnelmaa edes hiukan.
 

001.JPG
Ikean harmaat hallitsevat keittiötä.

 

007.JPG
 Kaappitila on tervetullutta.

 

020.JPG
Tuunattava pöytä kököttää paikoillaan. Sen tukevuus voitti aikanaan ulkonäköseikat.
 
008.JPG
Aamupalakulmaus helpottaa ruuhkaa kouluaamuina, kun kaikki löytyy läheltä.
 
013.JPG
 
006.JPG
Kesäretkiltä muistoksi on jäänyt kerppuja, jotka kiikkuvat keittiön koristeorressa.

 

015.JPG
 
005.JPG
Miehen rakkaudella virittelemiä valoja tunnelman luojina.
 
Kyllä se keittiö vaan taitaa sen kodin sydän monessa paikkaa olla. Myös meillä.
Vielä kun saadaan Joulun tuoksuja sinne leijailemaan ja pieniä tonttuja apureiksi, niin tunnelma senkun kotoistuu entisestään.